Voiko lakia olla ilman valtiota?

Ilman valtiota vallitsisi viidakon laki, vahvemman oikeus, kaikkien sota kaikkia vastaan ja kaaos, jossa niittirotseihin pukeutuneet jengit ryöstävät viattomia ja ammuskelevat toisiaan katkaistuilla haulikoilla moottoripyörän selästä. Tämän tiedämme Mad Max -elokuvista.

Yhteiskuntarauhan turvaamiseksi yhden jengeistä pitäisi saavuttaa alueellinen väkivaltamonopoli (eli muodostaa valtio) ja valita johtajansa demokraattisilla vaaleilla, joissa kaikilla aikuisilla on äänioikeus. Niittirotsien ja karkean kielenkäytön sijaan jengiläisten pitää käyttää siistejä uniformuja ja olla kohteliaita. Jengiläisten vallankäyttöä pitää rajoittaa virallisin sanankääntein paperille kirjoitetuilla säännöillä, joiden noudattamista jengiläiset itse lupaavat valvoa.

Ilman valtiota olisi tällaista.

Vai voisiko lakia ja järjestystä olla ilman lakimonopolia, eli sitä että tietylle porukalle hyväksytään yksinoikeus lain kirjoittamiseen ja ylläpitämiseen? Ilman sitä, että tämä porukka päättää kuka on oikeassa ja kuka väärässä, myös silloin kun on itse osapuolena kiistassa?

Monien lakimonopolien sääntökirjat kieltävät yleisesti hyväksyttyjä tekoja, kuten runsaskin voimankäyttö itsepuolustuksessa. Tai sallivat huumeidenkäyttäjän rankaisemisen tai verotuksen kaltaisia tekoja, joita ei hyväksyttäisi ilman uskoa lainvalvojan auktoriteettiin. Suomalainen tuskin hyväksyisi, jos venäläinen veronkerääjä tulisi ovelle Venäjän lakikirjaan vedoten. Tai jos moottoripyöräjengi kirjoittaisi lakikirjan, joka antaa heille laillisen verotusoikeuden.

Veroilla ylläpidetty lakimonopoli piilottaa lakien kustannukset niiden kannattajilta, minkä vuoksi ihmiset voivat rauhassa kannattaa typeriäkin lakeja, joiden kannattamiseen eivät käyttäisi omia resurssejaan. Jos jokaiselle huumesodan kannattajalle kolahtaisi postiluukusta lasku, mielipiteet saattaisivatkin yllättäen muuttua liberaalimmiksi.

 

Ilman konsensuksen hyväksymää lakimonopolia olisivat voimassa vain sellaiset lait, joiden ylläpitämiseksi ollaan valmiita käyttämään enemmän resursseja kuin niitä vastaan - siis lait, jotka tosiasiallisesti vastaavat yleistä oikeustajua. Ihmisiä ei voisi huijata hyväksymään ja rahoittamaan vääryyksiä lakikirjan auktoriteettiin tai lainvalvojan virkamerkkiin vedoten. Kirjoitettujen lakien sijaan sovellettaisiin tapaoikeutta.

Luultavasti useimmat sellaiset lait katoaisivat, jotka puuttuvat siihen mitä toiset ihmiset tekevät elämällään tai omaisuudellaan. Ihmiset ovat keskimäärin halukkaampia käyttämään omia resurssejaan mojitojen nauttimiseen riippumatossa, kuin toisten elämän määräilyyn. Varsinkin jos mikään lakimonopoli ei estä toisia ihmisiä puolustautumasta, jolloin määräilystä tulee helposti tappiollista toimintaa.

Mitään absoluuttista oikeutta oman omaisuuden tai elämän hallitsemiseen tuskin silti olisi. Yleiseen oikeustajuun ei sovi ydinjätelaitoksen perustaminen asuinalueelle tai hevifestarien pitäminen takapihalla ilman naapurien lupaa. Ehkä omalla metsäpalstallaan ei voisi kieltää jokamiehenoikeuksia. Yleistä paheksuntaa ja yhteisön langettamaa rangaistusta tuskin seuraisi, vaikka rajoittaisit kaverisi vapautta hypätä sillalta laskuhumalassa.

Miten konfliktit ratkaistaisiin ilman tuomiovallan monopolia?

Ihmislajin historia ennen maanviljelyksen yleistymistä oli pitkälti valtiotonta, mutta esimerkit nykyaikaisista valtiottomista yhteisöistä ovat vähissä. Siksi tähänkin kysymykseen voidaan vastata lähinnä valistunein arvauksin, vähän kuin miettisi miltä puhelimet näyttävät kymmenen vuoden kuluttua. Käytäntö ja kokemus yleensä tuottavat paljon nerokkaampia ratkaisuja, kuin mitä etukäteen voi kuvitella.

Globaalissa taloudessa sotiminen on kallista sekä sodan osapuolille itselleen että muille ihmisille, joiden kanssa vaihdantaan heillä jää vähemmän resursseja. Markkinoita kiinnostaa tehokas konfliktien ratkaisu, ja etenkin niiden välttäminen etukäteen.

Jos luottokelvottomalle ihmiselle myönnettyä lainaa tai lähetettyä laskua ei voisi periä veronmaksajien rahoilla, velan kirjaaminen luottotappioihin olisi luultavasti kannattavampaa kuin sodan aloittaminen velallista vastaan.

Ylipäänsä ihmiset haluaisivat olla tekemisissä vain luotettavaksi tunnettujen ihmisten kanssa, ja luotettujen ihmisten vahvistama tieto rikoksesta olisi jo itsessään tehokas väkivallaton rangaistus ja kannustin hyvitykseen. Internetin aikakaudella niin hyvä kuin huonokin maine leviää hetkessä.

Vankeuden kaltaiset kalliit ja tuhoisat rangaistukset eivät hyödyttäisi ketään. Vakavimpiin rikoksiin syyllistyneet voisivat valita lainsuojattomuuden ja uskottavan hyvityssuunnitelman väliltä.

Jos valtiottomuus kerran olisi hyvä ja toimiva tilanne, miksi menestyneitä valtiottomia alueita ei sitten ole? Miksi valtioita ylipäänsä on syntynyt ja mikä estäisi niiden syntymisen uudelleen?

Rosvojengin perustaminen ja naapureiden verottaminen oli aikoinaan kannattava bisnes. Nykyään homma jatkuu vain siksi, että siihen ollaan vuosituhansien saatossa totuttu, ja ihmiset pitävät sitä luonnollisena ja väistämättömänä, niin kuin orjuutta pidettiin vielä pari sataa vuotta sitten.

Nykyään emme ole omavaraisia metsästäjä-keräilijöitä tai maanviljelijöitä, vaan ammatteihin erikoistuneita ihmisiä, joiden elintaso on riippuvainen maailmanlaajuisesti verkottuneesta taloudesta. Rötöstely, luottamuksen menettäminen ja taloudellisten suhteiden vaarantaminen ei ole enää kannattavaa. Tieto rikoksista kulkee valonnopeudella kaikkialle maailmaan.

Nykyään sotiminen on kannattavaa lähinnä silloin kun kustannukset voi maksattaa veronmaksajilla tai valtionvelan avulla heidän tulevilla lapsillaan. Sotien aloittaminen voi hyvinkin olla poliitikkojen ja heitä lähellä olevien suuryrityksien intressien mukaista.

Valtiottoman yhteiskunnan syntyminen ja sen pysyminen valtiottomana edellyttää yksilönvapautta kunnioittavaa kulttuuria, jossa ei uskota että kenelläkään voisi virkamerkin tai muun jengitunnuksen vuoksi olla eri oikeudet kuin toisella, tai että sellainen järjestely olisi jotenkin välttämätön.

Toisaalta myös teknologian kehitys vie maailmaa siihen suuntaan, että hierarkisten valtarakenteiden ylläpitäminen on käytännössä entistä vaikeampaa. Lisää aiheesta: eroavaltiosta.fi.

 Milton Friedmanin poika David yksityistäisi kaiken.